Vaalipaneeli Tasa-arvon takapakki on pysäytettävä

Naisjärjestöjen Keskusliiton hallitusohjelmassa tasa-arvo on keskeinen tavoite. Se oli myös keskiössä Naisliiton Hämeenlinnan yhdistyksen huhtikuisessa vaalipaneelissa, johon osallistui kahdeksan Hämeen vaalipiirin eduskuntavaalinaisehdokasta. Heitä haastattelivat politiikan toimittajat Kirsti Pohjonen ja Pirkko Keskinen.  

Avauskysymykseen, mikä on tärkeintä tasa-arvon saavuttamiseksi, panelisteilla oli selkeä mielipide. Emmi Lintonen (sosiaalidemokraaatit) vaati sukupuolten tasa-arvo-ohjelmaa, Hanna Jokinen (vasemmistoliitto), Helena Lehkonen (kokoomus) ja Tiia Löfqvist (piraattipuolue) palkkatasa-arvoa. Kaisa Liski (keskusta) tukisi naisyrittäjyyttä ja Mirka Soinikoski (vihreät) perhevapaauudistusta toki huomauttaen, että siihen tarvitaan feministihallitus. Vuokko Syväntö (kristillisdemokraatit) korottaisi naisten pientä eläkettä ja asettaisi naisiin kohdistuvalle väkivallalle Emmi Lintosen lailla nollatoleranssin.

Lippuäänestyskysymykseen, pitäisikö Suomessa, joka on EU:n toiseksi vaarallisin maa naisille, seksin osto kriminalisoida, kaikki kahdeksan nostivat vihreän eli kyllä-lipun. Samoin kahteen muuhun: Onko syytä muuttaa rikoslakia niin, että suostumuksen puute lisätään raiskauksen tunnusmerkiksi? Onko turvakotien määrää lisättävä?

Tasa-arvo kytkeytyy vanhempainvapaan uudistukseen. Kysymykseen, mikä olisi paras vanhempain vapaamalli, 6+6+6 -mallia (yksi 3 kuukauden jakso äidille, yksi isälle, yksi jaettava) kannatti neljä keskustelijaa. Kaisa Liski huomautti, että yrittäjän on vaikea pitää äitiysliomaa ja Mirka Soinikoski, että yksilöllisiä ratkaisuja tarvitaan esimerkiksi yksinhuoltajaperheille. Oikeudenmukaisuutta korostavan Lulu Ranteen (perussuomalaiset) ja Vuokko Syvännön mielestä päätös kuuluu perheelle, joten valinnan vapaus on paras malli. Maksajiksi vaadittiin molempien työnantajien lisäksi tukea yhteiskunnalta.

Pitäisikö isyysloman olla pakollinen; tähän kysymykseen viisi panelistia vastasi kyllä.

Vanhempainvapaan uudistuksesta keskustelu siirtyi varhaiskasvatukseen. Panelisteilta kysyttiin, miten he sitä kehittäisivät, jotta se ehkäisisi esimerkiksi lapsiköyhyyden aiheuttamia ongelmia.

Emmi Lintonen palauttaisi subjektiivisen päivähoito-oikeuden. Mirka Soinikoski painotti, että kaikissa palveluissa lapsen edun on oltava ykkössijalla ja toivoi enemmän käsiä apuun. Vuokko Syväntö ehdotti vanhemmuuden ajokorttia.

Lapsilisien korotus ja verotus jakoivat mielipiteet. Osan mielestä korotus kuuluu vain pienituloisille,osan mukaan lapsilisää voisi  verottaakin, mutta silloin pitäisi ottaa huomioon kahdessa perheessä asuvat lapset.

Nykyään puhutaan paljon myös perheiden eriarvoisuudesta, josta seuraa nuorten syrjäytymistä ja yhteiskunnan polarisaatiota. Panelisteilta udeltiinkin mielipiteitä varhaisemmasta toisen asteen koulutuksesta? Kysymys, olisiko oppivelvollisuusiän nosto nyt tarpeen, sai nyökyttelyä. Perustelujakin  kuultiin. Hanna Jokinen totesi köyhyyden ja huono-osaisuuden lisääntyneen, joten uudistus on tarpeen. Samaa meiltä oli Tiia Löfqvist. Mutta yhtä tärkeää on Helena Lehkosen mielestä, että nuoret kuljetetaan koulukäytävän läpi. Tässä auttaa työelämän ja koulun yhteistyö, jota moni ehdotti kehitettävän. Samoin opinto-ohjaajat, joiden apuun jokaisella nuorella on oltava oikeus opettajien vähentyessä ja väsyessä. Koululaisten eriarvoisuuden tunnetta ja yksinhuoltajien rahaongelmia voisivat taas helpottaa koulupuvut ja kännykkäkielto.  Mirka Soinikoski muistutti, että nuorilla on aikuisen nälkä, joten tahtia pitää löysätä.

 .

Sote on hallinnut keskusteluja viime vuosina niin, paljon, että kysymykseen, miten tästä eteenpäin, tuli laimeita ehdotuksia: Heikommista ja vähäosaisista on pidettävä huolta. Vanhusten hoito on saatava kuntoon Jokaisella vanhuksella oltava mahdollisuus päästä hoitoon. Turvallinen hoitoketju. Perusterveydenhoitoa on kehitettävä kunnissa. Turha paperityö pois lääkäreiltä ja sairaanhoitajilta. 

Sen sijaan tulevan vaalikauden suureksi sanottu sosiaaliturvauudistus, sotu,  innosti keskustelijat ja kysymykseen, mistä lähteä liikkeelle, tuli paljon ehdotuksia ja vastaehdotuksia: Tarvitaan suuri sosiaaliturvauudistus. Kenenkään ei pidä olla hyväntekeväisyyden varassa. Kohti vastikkeetonta perusturvamallia. Perustuloa 700-800 euroa, minkä lisäksi toimeentulotukea. Perustulo ei voi olla vastikkeetonta. Kannusteloukot on purettava. Verotus avuksi. Aktiivimallille ehdoton ei. Nuoria mestari-kisällikoulutukseen. Osa-aikatyö on tehtävä houkuttelevaksi. Työtä on tehtävä suurella sydämellä. Sirpalemaisuus pois, sillä asiointi liian monella luukulla uuvuttaa ihmisen.

Yleisökysymyksen, minne vammaiset on unohdettu, panelistit viittasivat vammaispalvelulakiin, jota on tietenkin noudatettava.

Myös palvelujen kilpailuttamiseen - tai oikeammin sen osaamattomuuteen - puututtiin ja kuultiin, että Hämeenlinnan kaupunki on saanut palkinnon kilpailuttamisesta.

Valtakunnallisten asioiden lisäksi panelisteilta udeltiin, miten he kansanedustajina lisäisivät puhtia Kanta-Hämeen hiipuneeseen vetovoimaan.

Aihe oli läheinen, sillä ehdotuksia tuli roppakaupalla:  Nopeat junat on saatava Hämeenlinnassa pysähtymään ja kolmas raide on rakennettava. Joukkoliikenne on järjestettävä lähikuntiin ja Tiia Löfqvistin mielestä ainakin kerran päivässä matalaliikennebussin pitää kulkea IIittalaan. Kuntien välistä yhteistyötä on tiivistettävä, samoin virkamiesten ja luottamushenkilöiden. Koulutukseen tarvitaan lisäsatsausta.Lopuksi  Lulu Ranne painotti, ettei nykyisiä vahvuuksia pidä unohtaa. Esimerkiksi Hämeenlinna ja Forssa ovat Unicef-kuntia ja ja Hämeenlinna on Suomen paras paikka synnyttää.

Viimeinen yleisökysymys herätti kuulijat ja aiheutti iloisen naurun: Kun teidät on valittu eduskuntaan ja on aika muodostaa feministinen sateenkaarihallitus, minkä ministerisalkun otatte itsellenne? Salkut jaettiin nopeasti ja muutamasta jopa kilpailtiin: Hanna Jokinen ja Vuokko Syväntö haluavat sosiaaliministeriksi, Hanna Lehkonen ja Tiia Löfqvist opetusministeriksi, Emmi Lintonen valitsee ilmastoministerin salkun, samoin Mirka Soinikoski - sillä ilmastomuutos vaatii toimia, vaikka sosiaalialaankin on valmiuksia. Myös Lulu Ranteella on kaksi vaihtoehtoa: valtiovarain- tai pääministeri. 

Hämeenlinnan Naisliiton, Liike- ja virkanaisten sekä Zonta-ryhmän järjestämät vaalipaneelit ovat olleet hyvin järjestettyjä, niiden kysymykset  ajankohtaisia ja asiallisia ja ilmapiiri rakentava. Keskustelijat kuuntelevat toisiaan ja pyrkivät yhteiseen hyvään. Näin tänäkin torstaina. – Teksti: Maija Kauppinen.

Ps. Vaalipaneelin osallistujista kaksi - Lulu Ranne ja Mirka Soinikoski - valittiin eduskuntaan.  Ruusumme heille samoin kuin kolmannelle Hämeenlinnasta valitulle naiselle Tarja Filatoville.

 

 


  • 4.4.2019
< Huhtikuu 2019 >
Ma Ti Ke To Pe La Su
01020304050607
08091011121314
15161718192021
22232425262728
29300102030405
06070809101112
  • Naiset näkyviin

    Ajatus naisten elämäkertojen keräämisestä heräsi Suomalaisessa Naisliitossa syksyllä 2013. Idea hyväksyttiin ja se sai kannatusta ja myös rahoitusta niin, että jo maaliskuussa 2015 verkkojulkaisu Naisten ääni avautui. 

    Nyt naisten pienoiselämäkertoja on yli 750, joista15 kertoo hämeenlinnalaisista naisista. Heitä ovat kansanedustaja Lyyli Aalto, videotaiteilija Eija-Liisa Ahtola, kuvataiteilija Ester Helenius, kansanedustaja Tarja Filatov, lotta Helvi Frick, sosiaalineuvos Ritva Karinsalo, sotilaskotisisar Kirsti Ikonen, filosofian tohtori Katri Laine, kirjailija, dosentti Kaija Lehmuskallio, balettipedagogi Ilmi Marttinen, kansanedustaja Saara Mikkola, emäntä Sirkka Nukari, lehtori Terttu von Weissenberg, käsityökoulun perustaja Fredrika Wetterhoff ja rouva Sylvi Wuolijoki.  

    Kaikkien näiden ja yli 700 muun suomalaisnaisen elämäkerrat löytyvät klikkauksen päästä osoitteessa www.naistenaani.fi.

    Samasta osoitteesta löytyvät ohjeet myös kirjoittajille, elämän tarinan kertojille. Tule sinäkin mukaan ja kerro, mitä läheisesi - äitisi, sisaresi, työtoverisi, ystäväsi - on tehnyt, miten elänyt ja miten selviytynyt elämän haasteista.