Minna Canth-seminaari Vanajanlinnassa 14.11.2020. OPPIA IKÄ KAIKKI

Suomalaisen Naisliiton syksyn Minna Canth -seminaarin teemana oli Oppia ikä kaikki. Sen eri puolia valottivat kirjailija Kaari Utrio, Nesteen solution manager Ilona Hooli ja Ikäteknologiakeskus Vallin kehittämispäällikkö Sari Vapaavuori.


Kirjailija Kaari Utrio aloitti Minna Canth -seminaarin esitelmällään 12 askelta suomalaisen naisen kehityksessä. Kukin askel kertoi, mitä lainsäädännöllisiä, naisen asemaa parantavia uudistuksia on 150 vuoden aikana vuonna saatu.

Tärkeimpänä askelista Kaari Utrio piti vuonna 1930 voimaan astunut avioliittolakia, joka vaati naisilta 23 vuoden ponnistelun.  

Jo ensimmäisen yksikamarisen eduskunnan valtiopäivillä 1907 naiskansanedustajat ehdottivat, että anottaisiin Hänen Keisarilliselta Majesteetiltaan lupaa valmistuttaa esitys avioliittoa sekä aviopuolisoiden omaisuus- ja velkasuhteita koskevan lainsäädännön uudistamista varten.

Ehdotus ei edennyt eduskunnassa, ei tuolloin eikä seuraavinakaan vuosina, vaikka naiset sitä aktiivisesti ajoivat. Vasta vuonna 1917 lakivaliokunta hyväksyi esityksen, mutta uudistus keskeytyi sisällissodan sytyttyä. Vuonna 1921 tehtiin jälleen esitys uudesta avioliittolaista valtiopäiville, mutta se siirrettiin. Samoin tapahtui vuonna 1924 – jopa miesedustajien naurun säestyksellä. Siitä suivaantuneina valtiopäivänaiset poistuivat istunnosta.

Vasta vuonna 1929 eduskunta hyväksyi uuden avioliittolain, joka astui voimaan seuraavan vuoden alussa. Sen oleellisin muutos oli, että nainen vapautui miehensä holhouksesta ja hänestä tuli oikeudellisesti tasa-arvoinen. Laki antoi myös molemmille avioliiton osapuolille samat oikeudet yhteiseen omaisuuteen ja kummallekin oikeuden omaan omaisuuteen. Oman sukunimen käyttöoikeutta nainen ei tuolloin vielä saanut – se jäi vuoteen 1986, tasa-arvolain myötä.

Avioliittolain saamisessa Suomalaisella Naisliitolla ja varsinkin sen piiriin kuuluvilla naiskansanedustajilla Tekla Hultinilla, Lucina Hagmanilla ja Ada Äijälällä oli näkyvä rooli. Kun laki vihdoin saatiin, liitto julkaisi Naisten Ääni -lehdessään viisiosaisena kirjoituksena selvityksen, mitä uusi laki sääti.

 

Onko naisen oltava nörtti ja matemaattinen nero menestyäkseen teknologia-alalla?, oli Neste Oy:n solution manager Ilona Hoolin esitelmän otsikko.

Vastaukseksi hän kertoi oman koulu- ja urakehityksensä: Ilona syntyi vuonna 1971 Espoossa, kävi peruskoulun Imatralla, jossa pääharrastuksena klassinen baletti, pääsi ylioppilaaksi Torniossa. Sen jälkeen hän opiskeli tiedotusoppia Tampereen yliopistossa, mikä avasi oven toimittajaksi Kalevaan ja Ylen Pikku Kakkoseen. Avioiduttuaan hän seurasi miestään Singaporeen, jossa oppi kiinan kieltä. Suomeen palattuaan hän palasi opiskelijaksi, ensin Tampereelle, jossa valmistui vuonna 2004 dipl.insinööriksi, sitten Otaniemeen Teknilliseen korkeakouluun, opiskelemaan muutosjohtamista. Tällöin perheeseen syntyivät kaksoispojat, ja Ilona aloitti joogan. Vuonna 2019 hänet nimitettiin solution manageriksi Nesteelle, sitä ennen hän oli ollut muun muassa Hämeenlinnassa teknillisenä opettajana. 

Opinto- ja urapolkunsa kulkua Ilona Hooli kuvasi iskulauseilla: Tartu tilaisuuteen. Lähde rohkeasti uutta kohti. Hyödynnä vahvuuksiasi. Hae kaikesta jotakin positiivista. Jos toivot uutta, tee sen eteen työtä. Jos toivot muutosta, se vaatii uusia valintoja. Älä pelkää uutta ja tuntematonta. Anna tien viedä, paratiisia ei ole missään.

Esitelmä antoi vastauksen alun kysymykseen: Matematiikassa voi onnistua, vaikkei olisi nörtti eikä nero. Keskinkertaisuus riittää.

 

– Vaikka suuri osa ikäihmisistä pärjääkin nykyään loistavasti arjessa, apua ja tukea jokainen tarvitsee, aloitti Ikäteknologiakeskus Vallin kehittämispäällikkö Sari Vapaavuori puheenvuoronsa.

Kaikilta meiltä odotetaan uusia kansalaistaitoja, digiosaamista. Tämä on myös tärkeää, sillä digiosaaminen ja hyvinvointi kytkeytyvät toisiinsa. Vaikka tämä jo yleisesti tiedetään, osaamisen päivittäminen ei ole ongelmatonta.

– Teknologia muuttuu koko ajan, eikä apua ja neuvontaa ole riittävästi, Sari Vapaavuori totesi, Ei puhuta samaa kieltä, kehitystyö on päällekkäistä eikä käyttäjiä oteta siihen mukaan. .

Oma lukunsa ovat ne 500 000, jotka eivät käytä digitekniikkaa lainkaan, tai ne miljoona, joilla on haasteellista sitä käyttää. Ratkaisun näille tuo selkokieli, jolla kerrottuna pulma ratkeaa.

Apua digiosaamiseen ja sen päivittämiseen antaa Ikäteknologiakeskus Valli, jolla on yli 70 jäsenyhteisöä ympäri maan. – Teksti: Maija Kauppinen

 

 

 


  • kuvagalleria _EP58803p
  • kuvagalleria _EP59158p
  • kuvagalleria _EP59171p
  • kuvagalleria _EP59283p
  • kuvagalleria _EP58792p