Lukupiirimme Minnan salonki

Yhdistyksemme lukupiiri Minnan salonki on kokoontunut lähes viisi vuotta keskustelemaan ajankohtaisista, naisia kiinnostavista kirjoista. Alussa kokoonnuttiin jäsenten kotona, mutta toukokuusta 2018 paikkana on ollut kahvila Villa Marenki. 

Lokakuussa 2015 alkoi Suomalaisen Naisliiton Hämeenlinnan yhdistyksen lukupiiri Minnan salonki. Ensimmäiseen tapaamiseen osallistui vain johtokunnan jäseniä, ja silloin sovittiin, että salonki kokoontuu jäsenten kodeissa ja osanottomaksu on viisi euroa/ilta. Salongin alussa juodaan kuppi kahvia/teetä noudattaen Naisten Ääni -lehden päätoimittajan Maikki Fribergin ohjetta: ”Ei jaksa laulaa, jos ei ensin kasta kaulaa”. Illan emäntä tarjoaa kahvit kera nisun (vain yhtä lajia). Osanottomaksu, viisi euroa/ilta, tilitetään yhdistykselle. Salonkiin osallistuminen ei edellytä kirjan lukemista, mutta helpottaa keskusteluun osallistumista. Kestoksi sovittiin kaksi tuntia.   

Ensimmäisenä Minnan salongin kirjana oli Riina Katajavuoren Männistön Muorin Venla. Sen valinnut illan emäntä Maija Kauppinen esitteli kirjan, minkä jälkeen sana oli vapaa.

Jo saman syksynä marraskuussa Minnan salonki kokoontui uudestaan, nyt Heli Eskolinin kotona. Kirjaksi emäntä oli valinnut Pauliina Rauhalan Taivaslaulun. Sana salongista oli kiirinyt: osanottajia oli toistakymmentä ja mielipiteet kirjasta kirjavia.

Vuonna 2016 Minnan salonki kokoontui kuusi kertaa jäsenten kodeissa ja emännän valitsemasta kirjasta keskustellen. Kevätkaudella Raija Lindénin kirjana oli Elina Hirvosen Kun aika loppuu, Arja Lankisen Enni Mustosen Lapsenpiika ja Raili Toivasen Edmunt de Waalin Jänis jolla on meripihkan väriset silmät. Vielä ennen kesää salonkilaiset vierailivat Hattulassa Villa Sarastuksessa, missä illan emäntä Kaija Lehmuskallio kertoi neljästä runokirjastaan ja johdatteli hurmaavaan tapaansa keskustelua. Ilta kestikin poikkeuksellisen kauan: neljä tuntia.

Syyskaudella salonki kokoontui kaksi kertaa; syyskuussa Kirsti Ikosen kotona, jossa keskusteltiin Leena Rönkön esittelemänä Anthony Doerrin teoksesta Kaikki se valo mitä emme näe. Lokakuussa salonkilaiset matkustivat Iittalaan Tuula Salinin luo. Keskustelukirjana oli Tommi Kinnusen Lopotti, jonka maailmaan Tuula vieraansa juohevasti johdatteli.

Yhdistys viritteli yhteistoimintaa elokuvakerho Kino Tavastian kanssa. Niinpä Minnan salonkilaisille tuli kutsu osallistui marraskuussa kerhon järjestämään elokuvailtaan Bio Rexissä, jossa esitettiin Jane Austenin kirjaan Ylpeys ja ennakkoluulo pohjautuva elokuva Järki ja tunteet (ohjaus Ang Leen, pääosassa Emma Thompson). Jälkikeskustelu oli Nooran viinibaarissa.

 Minnan salonki jatkui vuonna 2017 edelleen jäsenten kodeissa,mutta poikkesi edellisistä vuosista siinä, että nyt keskustelua rikastutti valitun kirjan kirjoittaja. Helmikuussa kirjailija Riitta Jalonen kertoi Terttu von Weissenbergin kotona Kirkkaus-kirjastaan. Lokakuussa oltiin Ritva Rysän kotona, jossa Kaija Lehmuskallio kertoi kesällä ilmestyneestä Nokkosmadonnastaan.

Huhtikuussa Minnan salonki kokoontui Hämeenlinnan pääkirjastossa ja oli poikkeuksellisesti avoin myös ulkopuolisille. Vieraana oli tietokirjailija, toimittaja Maarit Tyrkkö, joka kertoi uusimmasta kirjastaan Presidentti ja toimittaja. Puhetta elävöittivät presidentin hiihto- ja kalastusretkistä kertovat kuvat sekä otteet hänen kirjeistään. Harvinaista herkkua olivat myös Urho Kekkosen ääninäyte Saatanan tunarit ja hänen laulamansa Tyttöni, tyttöni mun. Kiitokseksi monipuolisesta esitelmästään Maarit Tyrkkö sai kirjaston keskusaukeaman täyttäneeltä yleisöltä raikuvat aplodit ja pitkän jonon omistuskirjoitusten pyytäjiä.

Edellisvuoden tapaan salonkilaisille tuli kutsu osallistua marraskuussa Kino Tavastian elokuvailtaan Rexissä. Elokuvana oli Jim Jarmuschin komedia Broken Flowers, jälkikeskustelu lähibaarissa. Salonkilaisia osallistui niin vähän, että yhteisistä elokuvailloista luovuttiin.

Vuoden 2018 aloitti lukemisen kielikylpy Hämeenlinnan pääkirjaston musiikkisalissa. Siihen osallistui Minnan salongin lisäksi kahdeksan lukupiiriä: Ainon salongin, Kansallisten Senioreiden, Mummojen, Naisten Pankin, Senioriopettajien, Syöpäyhdistyksen  ja Virolaisen kirjallisuuden lukupiirit sekä Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan naisten kirjallisuuspiiri. Iältään ne olivat eri-ikäisiä, samoin kooltaan. Aktiivisimmat lukupiirit kertoivat kokoontuvansa kevät- ja syyskaudella kuukausittain, ja muutama matkasi kirjan tai kirjailijan maisemiinkin. Lukupiiri-illan lopuksi kirjastonhoitaja Sini Kiuas kertoi kirjaston sähköisistä palveluista ja vihjasi, että lukupiiriläinen voi löytää hakemansa kirjan e-kirjoista. Tapahtumasta Maija Kauppinen kirjoitti Hämeenlinnan Seudun Taideyhdistyksen Katupeili-lehteen 11.

Maaliskuussa Minnan salonki kokoontui Kirsti Ikosen kotona. Keskustelukirjana oli Rosa Liksomin Everstinna, jonka vuoden alussa salongin emännäksi valittu, kirjallisuutta laajasti tunteva Leena Rönkkö esitteli. Hän kertoi myös monen lukupiiriläisen toivomuksen, että kotien sijaan kokoonnuttaisiin jossakin kahvilassa. Ja lupasi selvittää, mistä ja millä hinnalla löytyisi vapaan keskustelun salliva paikka. .

Sopiva kahvila löytyi Eteläkadulta kahvila Marengistä, johon lukupiiriläiset tutustuivat toukokuussa keskustellen kahvin ja pullan hinnalla Viivi Luikin Varjoteatterista. Elokuussa, jolloin aiheena oli Albert Edelfelt ja hänen elämänsä, taiteensa ja muusansa, siirryttiin intiimimpään tilaan, kabinettiin. Kuulijansa illan teemaan johdatteli salongin emäntä, joka oli jo kesällä lähettänyt lukupiiriläisille mittavan listan Albert-aiheisia kirjoja ja vihjannut, mistä niitä voi etsiä. Niinpä keskustelu rönsyili Pariisista Porvooseen ja Virginiestä Ristiäissaattoon.

Lokakuussa keskustelukirjana oli Sally Salmisen Katriina. Osa salonkilaisista oli lukenut Juha Hurmeen uuden, samana vuonna ilmestyneen suomennoksen, osa taas vanhan, Aukusti Simojoen vuonna 1937 suomentaneen Katriinan, muutamat molemmat, joku myös alkukielellä. Keskustelu olikin Leena Rönkön johdattelun jälkeen harvinaisen vilkasta ja moniulotteista: olihan muutama viettänyt kesiään kirjan maisemissa.

 

Tammikuussa 2019 Lena Lundbergin Jää kiinnosti Minnan salonkilaisia: peräti 16 naista vaihtoi vilkkaasti ajatuksiaan kirjasta. Kiinnostusta lisäsi, että tästä vuoden 2015 Finlandia-voittajasta oli juuri valmistunut ooppera, jota moni salonkilaisista oli lähdössä helmikuun alussa Sibelius-seuralaisten kera Helsinkiin katsomaan.  

Helmikuussa oli vuorossa Minnan Canthin 175-juhlavuoden kunniaksi kirjailijan kirjat ja näytelmät. Muutama salonkilainen osallistui myös Kansallisteatterissa maaliskuun alussa Juha Hurmeen ohjaamaan näytelmään Minna Canthista.

Maaliskuussa keskustelukirjana oli Tommi Kinnusen Pintti, toukokuussa Eeva-Kaarina Arposen  Maria Renforsin totuus

Syksy alkoi komeasti, kun salonkivieraaksi oli saatu kirjailija Olli Jalonen ja keskustelukirjaksi hänen Finlandia-palkittu romaaninsa Taivaanpallo. Sen lisäksi kirjailija kertoi väitöskirjastaan Hitaasti kudotut nopeat hetket, jota tehdessään hän kertoi kutoneensa riepumattoja. Pääaiheina olivat kuitenkin Taivaanpallo ja sen jatkoksi juuri ilmestynyt Merenpeitto, joiden kypsyttely oli vaatinut kirjailijalta 30 vuotta ja käynnin Saint Helenan saarella, jossa oli syntynyt kirjojen päähenkilö. Kuuntelun ohella salonkilaiset kysyivät kirjailijalta paljon, Esimerkiksi kysyttäessä, mistä on peräisin hänen  kiinnostuksensa tähtitieteeseen, Olli Jalonen sukelsi vuoteen 1954, jolloin syntyi Kätilöopistolla Helsingissä: ”Oli kova pakkanen, kun minut juoksutettiin pihan yli. Näin silloin ensi kerran tähtitaivaan”.  Varsinaisesti koukkuun hän kertoo jääneensä vuonna 1986, jolloin Halleyn komeetta oli lähimpänä aurinkoa.

Loppusyksyllä Minnan salongissa keskusteltiin vielä kahdesta mielenkiintoisesta elämäkertakirjasta: lokakuussa Hanna-Reetta Schreckin Minä maalaan kuin jumala, joka kertoo taidemaalari Ellen Thesleffistä, ja marraskuussa Sirpa Kivikosken kirjasta Satukuningatar Anni Swan.

 

Myös koronavuonna 2020 Minnan salonki ehti kokoontua kaksi kertaa, ennen kuin maa suljettiin. Tammikuussa ennätysmäärä piiriläisiä – peräti 16 – keskusteli Mia Kankimäen kahdesta teoksesta: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin ja Naiset joita ajattelen öisin. Kirjat esitteli Leena Rönkkö, ja hän kirjoitti myös yhdistyksemme verkkosivuille kirjojen sisällöstä ja niiden saamasta tunnustuksesta, mutta myös lukupiirimme ajatuksia: ”Hämmästelimme valtavaa taustatyötä, jota Mia Kankimäki on kirjojaan varten tehnyt. Salonkinaisina totesimme, että materiaalia olisi ollut useampaankin kirjaan. Kummastakin kirjasta olisi voinut huoletta jättää joitakin yksityiskohtia tai osioita pois, vähentää esimerkiksi yönaisten lukumäärää. Hykerrellen jäimme miettimään itsellemme sopivia listoja ja yönaisten neuvoja. Arvostimme Mia Kankimäen itseironiaa ja huumoria ja yhdessä tuumin päätimme, että seuraavan kirjan ilmestyttyä pyydämme Mian vieraaksemme Hämeenlinnaan.”

Helmikuussa Minnan salonki oli saanut vieraakseen kirjailija Riitta Jalosen, joka kertoi edellisenä vuonna ilmestyneestä kirjastaan Tanssikaa! Osanottajia oli vieläkin enemmän kuin edellisessä eli 18, ja keskustelu syvällisempää. Tästä kiitos kuuluu kirjailijalle, joka uskalsi paljastaa sisimpiä tuntojaan, mutta myös kuulijoille, jotka osasivat kysyä.  – Teksti:  Maija Kauppinen.