Sukupuolten tasa-arvo lisääntyy medioissa

Naisjärjestöjen Keskusliiton puheenjohtajalla, kansanedustaja Eva Biaudellla on ollut viime kuukausina aihetta hymyyn: 94 naista eduskuntaan, seitsemän EU-parlamenttiin ja peräti 11 ministeriksi.

Ruusunsa ansaitsevat myös Keskusliiton 60 jäsenyhdistystä ja niiden 400 000 naista mutta myös media, joka on tänä vuonna alkanut mitata naisten näkyvyyttä tiedotusvälineissään ja tietoisesti nostanut sitä esiin. 


Potkua tasa-arvotyölle toimittajat saivat vuosi sitten kesäkuussa, jolloin Naisjärjestöjen Keskusliitto, NJKL kutsui heitä Helsingin Tiedekulmaan keskustelemaan, miten sukupuolten tasa-arvoa voidaan medioissa lisätä. Keskustelu herätti optimismia, joten NJKL järjesti nyt kesäkuun alussa samaan kulmaan paneelin, jossa kysyi viideltä valtamedioiden johtavalta toimittajalta. oliko tasa-arvo vuodessa lisääntynyt.  

Ja onhan se.

”Helsingin Sanomat muutti vuosi sitten uutisointikäytäntöjään, ja tänä aikana naisten osuus on noussut paitsi laadullisesti myös prosenteissa”, toimituspäällikkö Anu Ubaud kertoo. ”Onnistuimme hyvin valottamaan myös taustoja, mikä on olennaista tasa-arvossa.”

Myös Ylessä on paneuduttu vuoden alusta lähtien tasa-arvokysymyksiin ja edetty: ”Sukupuolijakauma on saatu aiempaa tasaisemmaksi. Esimerkiksi vaalien aikaan oli paljon tenttejä, joissa haastateltavista miehiä oli 55, naisia 45 prosenttia, uutis- ja ajankohtaistoimitusten päätoimittaja Riikka Räisänen luettelee. ”Vaaliuutisoinnissa suhde oli 60:40, mutta fifty–fifty-tilanteitakin oli.”

Myös urheilun alalla on Ylessä tehty systemaattista työtä. Samoin HS:ssa, jossa naisurheilusta kertovia pääjuttuja on lisätty, sekä Hbl:ssä. ”Kun miesurheilun osuus oli aiemmin 79 prosenttia, se on nykyään 54, pääkirjoitustoimittaja Susanna Ginman iloitsee.

Moniarvoinen urheilu on tasa-arvotyötä ja vie myös parempaan journalismiin.

 

Vaikka politiikassa ja urheilussa on otettu isoja tasa-arvoaskelia, talousuutisointi ja varsinkin pääuutiset ovat edelleen vaikeita. Niihin on vaikea saada naista asiantuntijaksi.

Syitä asiantuntijanaisten näkymättömyyteen lehtien palstoilla ja ruudussa on monia.

”Pörssiyhtiöiden johtajista valtaosa on miehiä”, aloittaa MTV:n uutisten vastaava päätoimittaja Tomi Einonen ja lisää, että usein kuulee syyksi myös sen, ettei pyydetty ole töiden vuoksi ehtinyt käydä kampaajalla. Monen naisen tulon estävät myös perhesyyt, esimerkiksi lasten harrastukset tai ylipäätään tarve olla perheen kanssa pitkän työpäivän jälkeen. Näistä ei vain julkisesti juuri puhuta.

Kollega, STT:n vastaava päätoimittaja Minna Holopainen on taas usein kuullut kieltäytymisen syyksi, ettei nainen koe itseään asiantuntijaksi ennen kuin on sataprosenttisen varma asiasta.  ”Riman asettaminen liian korkealle on naisen oma handicap.”

Myös toimittajan oma sukupuoli ja ikä ratkaisevat haastateltavan valinnan.

Toimittajilla olikin yhteinen toive: ”Tulkaa naiset asiantuntijoiksi, kun teitä pyydetään.  Eikä naisen tarvitse haastattelussa olla kuin gaalaan menossa; kyllä täällä tukka laitetaan.” Toimittajat puolestaan lupasivat etsiä aktiivisesti uusia naisasiantuntijoita ja tukea heitä.

 

”Jatketaan tasa-arvotyötäja pyritään, että vuonna 2020 ollaan fifty–fifty-tilanteessa”, Riikka Räisänen vastasi kysymykseen, miten toimittajat näkevät sukupuolten tasa-arvon kehittyvän medioissa tulevaisuudessa.

Tässä auttaa koulutus ja seuranta. 

Riikka Räisänen kertoo, että Yle liittyi tammikuussa BBC:n 50:50-ohjelmaan. ”Siinä kirjataan jokaisesta lähetyksestä ja jutusta tieto, oliko haastateltavana mies vai nainen vai muunsukupuolinen. Kaikki päälliköt on koulutettu tähän, tulokset päivitetään ja toimittajat seuraavat niitä.”  

Myös HS:ssa jokaisen osaston päällikkö seuraa Anu Ubaudin mukaan miesten ja naisten näkyvyyttä ja varsinkin eka aukeaman kuvia. ”Seuranta on tärkeää, sillä aina kun ote tästä herpaantuu, se näkyy naisten vähenemisenä.”

”Suomalaisessa lehdistössä naisten näkyvyys on nykyään noin kolmannes", paneelin juontaja, Journalistin päätoimittaja Sisanna Pettersson tiivisti nykytilanteen ja muistutti, että lukema on sama kuin 1800-luvun suomenkielisessä lehdistössä.

Työtä tasa-arvosaralla siis riittää. – Teksti: Maija Kauppinen. 

 

 

 

 

 

 

< Lokakuu 2019 >
Ma Ti Ke To Pe La Su
30010203040506
07080910111213
14151617181920
21222324252627
28293031010203
04050607080910
  • Naiset näkyviin

    Ajatus naisten elämäkertojen keräämisestä heräsi Suomalaisessa Naisliitossa syksyllä 2013. Idea hyväksyttiin ja se sai kannatusta ja myös rahoitusta niin, että jo maaliskuussa 2015 verkkojulkaisu Naisten ääni avautui. 

    Nyt naisten pienoiselämäkertoja on yli 750, joista15 kertoo hämeenlinnalaisista naisista. Heitä ovat kansanedustaja Lyyli Aalto, videotaiteilija Eija-Liisa Ahtola, kuvataiteilija Ester Helenius, kansanedustaja Tarja Filatov, lotta Helvi Frick, sosiaalineuvos Ritva Karinsalo, sotilaskotisisar Kirsti Ikonen, filosofian tohtori Katri Laine, kirjailija, dosentti Kaija Lehmuskallio, balettipedagogi Ilmi Marttinen, kansanedustaja Saara Mikkola, emäntä Sirkka Nukari, lehtori Terttu von Weissenberg, käsityökoulun perustaja Fredrika Wetterhoff ja rouva Sylvi Wuolijoki.  

    Kaikkien näiden ja yli 700 muun suomalaisnaisen elämäkerrat löytyvät klikkauksen päästä osoitteessa www.naistenaani.fi.

    Samasta osoitteesta löytyvät ohjeet myös kirjoittajille, elämän tarinan kertojille. Tule sinäkin mukaan ja kerro, mitä läheisesi - äitisi, sisaresi, työtoverisi, ystäväsi - on tehnyt, miten elänyt ja miten selviytynyt elämän haasteista.