Tapahtuneet

 

 Kysymys on ajankohtainen, sillä Hämeenlinna on viime vuosikymmeninä kokenut rajun muutoksen ja naisistunut. Miesten työt ovat kadonneet, kun suuret tehtaat ovat sulkeutuneet. Tilalle on tullut opetus- ja sosiaalialan työpaikkoja, jotka ovat yli 90 prosenttisesti naisten työpaikkoja.  Perheet muuttavat kaupunkiin naisten työn perässä.

Myös kaupungin hallinto on naisistunut. Kaupungin hallinnossa kaikki kolme toimialajohtajaa ovat naisia. Valtuustossa naisilla on 51 paikasta 27 paikkaa eli 52 prosentin enemmistö. Kaupungin johtoryhmän kymmenestä jäsenestä kuusi on naista.

Miten tämä näkyy kaupungin arjessa? aloitti paneelin vetäjä, sosiaalineuvos Ritva Karinsalo keskustelun. 

– Vaikka kaikki Hämeenlinnan toimialajohtajat ovat naisia, kaupunki ei tee sukupuolipolitiikkaa, sivistys- ja hyvinvointijohtaja Päivi Raukko  tyynnyttelee poikkeukselliselta vaikuttavaa asetelmaa. Päätöksiä tehdään asiat edellä, ei sukupuoli. Itse hän kertoi olevansa sukunsa naisten tapaan feministi ja katsoo kuuluvansa sukupolveen, jolle ei enää ole naisten ja miesten asioita. On vain ihmisten asioita.

Kaupungin valtuutettu, yrittäjä Helena Lehkonen muistutti, että naiset päättäjinä ovat hoitaneet erityisesti naisten ja lasten asiat kuntoon. Varsinkin perhepalveluiden onnistuminen on yksi naisten saavutus.  

Työllisyyden kehittyminen Hämeenlinnassa on kuitenkin haastavaa, ja lintukodossa on paljon avioeroja. Tulossa työelämään on myös ikäluokka, joka on huonommin koulutettu kuin edellinen.

Hämeenlinnan kaupungin ympäristöasiantuntija Heli Jutila uskoi, että kun johtotehtäviin valitaan henkilö pätevyyden perusteella, sukupuolijakautuma on tasaisempi. Naisten menestystä johtotehtävissä uhkaa hänen mielestään koulutuksen vähättely. – Kun tytöt ovat koulutetumpia kuin pojat, koulutuksen arvostus romahti. Yhteiskunta ei yhtäkkiä enää arvostakaan koulutusta. 

Heli Jutilan huoleen yhtyi Hämeenlinnan lyseon rehtori Pieta Tukkimäki-Hildén, joka väitti koulun laahaavan perässä. Tyttöjen menestyminen koulussa on johtanut hänen mukaansa siihen, ettei koulutusta enää arvosteta. Nyt halutaan töihin ’hyviä tyyppejä’. Sellaiset ammatit tulevat suosituiksi, joihin ei tarvita koulutusta.

Rehtori oli huolissaan eritoten ylisuorittavista tytöistä, jotka uuvuttavat itsensä. Kun aikaisemmin sai pitää välivuosia ja vaihtaa koulutussuuntaa, koulumaailmassa on nyt kaikki löysät puristettu pois.  Nuorten valmistumista ammattiin hidastaa hänen mielestään myös se, että nuoria noukitaan kesken opintojen töihin, jolloin he saattavat jättää valmistumatta. Tulevaisuudessa ehkä kysytään, onko tutkintopapereilla arvoa.

Vekka Liikenteen toimitusjohtaja Karoliina Frank edusti paneelissa yrittäjiä. Alaisenaan hänellä 55 miestä ja neljä naista. Alansa hän totesi olevan perinteisesti hyvin miehinen mutta lisäsi, että hänellä on kokemusta myös naisvoittoisesta työstä Lopen kunnanjohtajana. Miehet eivät hänen mielestään ole kovin erilaisia kuin naiset. - Miehiä pitää kannustaa samalla tavalla kuin naisia ja he kiukuttelevat naisten tavoin. ”Vähemmistöjen” toimitusjohtaja kehui olevan edukseen työyhteisössä. - Kun Lopen kunnassa miehet loistivat, vastaavasti naiskuljettajat bussifirmassa ovat edukseen. He rikkovat vähemmän autoja, pukeutuvat siistimmin ja ovat parempia asiakaspalvelussa.

Karoliina Frankin kokemukset jakaa Militarian johtaja Miia-Leena Tiili, jonka perhe muutti Kotkasta Hämeenlinnaan hänen työnsä perässä kaksi vuotta sitten.  Myös hänen työympäristönsä on miesten maailmaa. Hänen hallituksensa kaikki jäsenet ovat miehiä.  Sukupuolten vastakkainasettelut ovat hänestä keinotekoisia eikä hänellä ole ollut mitään vaikeuksia työskennellä miesten kanssa. - Erilaisuutta aiheuttaa enemmänkin sellaiset seikat kuin ikä ja koulutustausta, joten dialogiaa on  tärkeää ylläpitää. Naisverkostoja on hyvä olla, mutta viisaista miehistä ympärillä ei ole mitään haittaa.

Hämeenlinnan vilkasta kulttuurielämää paneelissa edusti Ars Hämeen toiminnanjohtaja Sirpa Taulu, Hämeenlinnassa syntynyt, Tipulassa koulunsa käynyt ja lapsuudenkodistaan arvot perinyt.  Tällä hetkellä Sirpalla on tallissaan on 92 taiteilijaa, joista puolet naisia, puolet miehiä.

- Taiteilijoilla on Hämeenlinnassa sama tilanne kuin koko maassa: ammatin status on korkea, mutta talous on heikko. Ars Hämeeseen kuuluu taitelijoiden työtilana toimiva Taidekasarmi, Taidelainaamo ja Verkatehtaan sydämessä oleva GalleriaKone, jossa näyttelyt vaihtuvat kuukausittain. Valtaosa siellä kävijöistä, kulttuurin kuluttajista, on naisia, mutta nuorten miesten osuus on viime aikoina lisääntynyt. Myös se. että ihmiset viipyvät näyttelyssä pidempään, ilahduttaa kymmenen vuotta galleriaa Verkatehtaalla vetänyttä Sirpaa. Samoin museokortti. Nyt vain taide ja taiteenkäsitys pitäisi saada laajemmalle, sydämen tasolle. 

Kun paneelin aluksi juontaja Ritva Karinsalo oli pyytänyt panelisteja kertomaan, ketä hämeenlinnalaista naista he ihailevat, paneelin lopuksi hän pyysi keskustelijoita lähettämään terveisensä naisten kaupungista, Hämeenlinnasta maailmalle. Terveisissä välittyivät ihmisen kokoinen ja erityisesti lasten kaupunki, sen monimuotoinen tarjonta, palveluiden ja luonnon läheisyys sekä hyvä maantieteellinen sijainti. Konkreettisimmat terveisensä lähetti Karoliina Frank, joka oli juuri maalannut – lupaa kysymättä – räsymaton pian avattavan majatalonsa eteen ja toivotti naiset tervetulleiksi piipahtamaan talossa. Ääni yleisössä toivoi ”sataa räsymattoa Hämeenlinnaan”.  

Räsymatot sopisivatkin hyvin kaupungin imagoon. Kun panelisteja oli tilaisuuden aluksi pyydetty kertomaan, ketä hämeenlinnalaista naista he ihailevat, Fredrika Wetterhoffin mainitsi kaksi panelistia. Myös Sari Raution mainitsi kaksi naista, muut eli Sari Raitio, Sirpa Pietikäinen, Sari Myllykangas, Maija Itkonen ja oma äiti saivat yhden äänen kukin.

– Teksti: Leena Hietanen ja Maija Kauppinen.  Hämeenlinnan hän totesi olevan ihmisen kokoinen kaupunki ja erityisesti lasten kaupunki.