Suomalaisen Naisliiton Hämeenlinnan yhdistys ry

23-vuotias Suomalaisen Naisliiton Hämeenlinnan yhdistys on vireä ja kasvava, moniäänisten naisten yhdistys.

Joka toimintakuukausi on jokin jäsentapahtuma, jonka toteutamme joko omin voimin tai yhteistyökumppanien kanssa. Järjestämme luento- ja keskusteluiltoja ajankohtaisista aiheista sekä osallistumme Suomalaisen Naisliiton seminaareihin ja Naisliiton Helsingin yhdistyksen jäsentapahtumiin.

Lukupiirimme, Minnan salonki, kokoontuu edelleen pari, kolme kertaa kaudessa keskustelemaan kirjoista ja kirjallisuudesta.

Yhdistyksemme jäseniä on osallistunut joukolla myös emonsa ja sisaryhdistystensä seminaareihin. Helmikuussa Helsingin yhdistyksen järjestämän ajankohtaisseminaarin aiheena oli Naisten osaaminen näkyväksi politiikassa ja lokakuussa Jyväskylän yhdistys järjestää Minna Canth -seminaarin. Yhdistyksemme jäsenet ovat mukana Naisliiton kärkihankkeessa Naisten Äänessä kirjoittamalla sen verkkosivuille naisten elämätarinoita. 

Hämeenlinnan naisliittolaiset osallistuvat aktiivisesti myös emon toimintaan: heitä on liiton hallituksessa ja toimikunnissa sekä stipendisäätiössä.

Tervetuloa keskustelevien, avointen ja aktiivisten naisten joukkoon!

TAPAHTUMAT

  • 20.8.2019
    Taideiltapäivä Verkatehtaalla

    Tiistaina 20.elokuuta on yhdistyksemme jäsenillä ainutlaatuinen tilaisuus tutustua kahteen mielenkiintoiseen näyttelyyn: kello 14 GalleriaKoneessa taidegraafikko Anniina Vainionpään teoksiin ja kello 15 Taidemuseossa Hjalmar Munsterhjelmin tuotantoon. Edellisen esittelee gallerian johtaja Sirpa Taulu, jälkimmäisen taidehistorioitsija Mira Arkko. Yhdistyksemme maksaa opastuksen.  Tervetuloa! 

  • 28.8.2019
    Retki Lepaalle

    Keskiviikkona 28. elokuuta yhdistyksemme tekee Hämeenlinnan liike ja virkanaisten kanssa retken Lepaalle, jossa oppaana Hämeen ammattikorkeakoulun lehtori Pirjo Koskinen. Lepaalla on tarjolla ruokaa ja myös mahdollisuus ostoksiin.

    Lähtö kello 12.30 kimppakyydein kirjaston viereiseltä pysäköintialueelta. Lisätietoja sihteeriltä, jolle myös ilmoittaudutaan.

  • 9.9.2019
    Minnan salonki

    Minnan salongissa keskustellaan 9. syyskuuta kello 15-17 kirjailija Olli Jalosen kanssa hänen romaanistaan Taivaapallo Kumppanuustalossa, Kirjastokatu 2. Tilaisuuden aluksi kahvitus talon kahvilassa. Osallistuminen edellyttää ilmoittautumista Minnan salongin emännälle Leena Rönkölle, puh. 0400 832 685. Kerro samalla kahvi/teetoiveesi,

kaikki tapahtumat

< Elokuu 2019 >
Ma Ti Ke To Pe La Su
29303101020304
05060708091011
12131415161718
19202122232425
26272829303101
02030405060708
  • Naiset näkyviin

    Ajatus naisten elämäkertojen keräämisestä heräsi Suomalaisessa Naisliitossa syksyllä 2013. Idea hyväksyttiin ja se sai kannatusta ja myös rahoitusta niin, että jo maaliskuussa 2015 verkkojulkaisu Naisten ääni avautui. 

    Nyt naisten pienoiselämäkertoja on yli 750, joista15 kertoo hämeenlinnalaisista naisista. Heitä ovat kansanedustaja Lyyli Aalto, videotaiteilija Eija-Liisa Ahtola, kuvataiteilija Ester Helenius, kansanedustaja Tarja Filatov, lotta Helvi Frick, sosiaalineuvos Ritva Karinsalo, sotilaskotisisar Kirsti Ikonen, filosofian tohtori Katri Laine, kirjailija, dosentti Kaija Lehmuskallio, balettipedagogi Ilmi Marttinen, kansanedustaja Saara Mikkola, emäntä Sirkka Nukari, lehtori Terttu von Weissenberg, käsityökoulun perustaja Fredrika Wetterhoff ja rouva Sylvi Wuolijoki.  

    Kaikkien näiden ja yli 700 muun suomalaisnaisen elämäkerrat löytyvät klikkauksen päästä osoitteessa www.naistenaani.fi.

    Samasta osoitteesta löytyvät ohjeet myös kirjoittajille, elämän tarinan kertojille. Tule sinäkin mukaan ja kerro, mitä läheisesi - äitisi, sisaresi, työtoverisi, ystäväsi - on tehnyt, miten elänyt ja miten selviytynyt elämän haasteista. 

Suomalainen Naisliitto täytti kaksi vuotta sitten 110 vuotta. Juhlavuotensa kunniaksi liitto julkaisi kirjan, Valkoisia variksia ja helmikanoja*), jonka toimitti Maija Kauppinen.

Kirja on ensimmäinen kattava historiallinen katsaus Naisliiton vaiheisiin sen synnystä aina nykypäivään. Liiton tapahtumat kerrotaan vaikuttajanaisten kautta. Perustajat Lucina Hagman, Maikki Friberg, Tekla Hultin ja Hilja Vilkemaa palauttavat mieliin yli vuosisadan takaisen naisliikkeen lähtökohdat sekä sen radikalismin ja rohkeuden, jolla he kaltaistensa kanssa edistivät naisasiaa. Tasa-arvotaistelun jatkajia ja ylläpitäjiä valotetaan Naisliiton ja sen yhdistysten ykköspuheenjohtajien henkilötarinoissa.

Kirjassa tarkastellaan Naisliittoa ja sen tapahtumia kymmenvuotisjaksoissa. Jokaisen jakson alussa on yleiskatsaus ajan yhteiskunnallisiin tapahtumiin. Seitsemän alueellista yhdistystä on saanut tapahtumansa ja kuvansa kirjaan, niiden joukossa Naisliiton nuorin, vuonna 1996 perustettu Hämeenlinnan yhdistys. Myös Opetusneuvos Hilja Vilkemaan Stipendisäätiö ja Naisten Ääni, Naisliiton uusin innovaatio, esitellään kirjassa.

Jos naisasia ja Naisliiton historia kiinnostavat, Valkoisia variksia ja helmikanoja tarjoaa tähän hyvän polun. Kirjan hinta on 20 euroa, ja sitä voiostaa/tilata yhdistyksemme sihteeriltä.

*) Kirjan nimen Valkoiset varikset viittaa alansa ensimmäisiin naisiin. Esimerkiksi Tekla Hultin oli ensimmäinen suomenkielinen filosofian tohtori, Miina Sillanpää ensimmäinen naisministeri ja Irja Askola ensimmäinen naispiispa. Helmikanoiksi taas kutsuttiin 1990-luvun lopulla Helsingin kulttuurilaitoksia johtavia naisia. Nimitys sopii hyvin myös naisliittolaisille, joista moni on kulttuurin suurkuluttaja.


Poimintoja eri vuosikymmeniltä:

“Yhden ääni häviää kuulumattomiin, mutta monen äänessä syntyy sotahuuto”, oli Suomen ensimmäisen naiasialehden, Naisten Ääni -lehden perustajien sanoma vuonna 1905, Lehti oli Suomalaisen Naisliiton äänenkannattaja ja eli vuoteen 1949 saakka.

Mannermaistuva Helsinki sai syksyllä 1908 ensimmäisen modernin suihkulähteensä, Havis Amandan ja sen myötä mediakohun. Sen sytytti Helsingin Sanomissa nimimerkki L.H., joka vaati ”julkean naisenkuvan” poistamista. Nimimerkin takana oli tuore kansanedustaja Lucina Hagman, yhteiskoulun uranuurtaja, Naisasialiitto Unionin ja Martta-järjestön perustaja ja juuri valittu Suomalaisen Naisliiton puheenjohtaja. Ei siis kuka tahansa nainen, ja häneen yhtyi moni naisasianainen. Vaatimus nosti toimittajat ja taidemaailman vastarintaan. Pilkkakirjoitusten kohteeksi nousi keskustelun aloittanut Lucina, joka julistettiin siveyden sipuliksi par exellence.

1920-luvulla keskusteltiin naisten titteleistä. Löylyä keskusteluun heitti uutinen, jossa kerrottiin Rooman äänioikeuskongressissa Suomea edustaneen neitojen Annie Furuhjelmin, Mandi Hannulan, Armi Hallsténin ja Paula af Heurlinin. Naisliitossa ihmeteltiin, mikä apokryfinen tietotoimisto uutisia välitti, kun edustajista ei tiedetty muuta kuin että he olivat neitoja.

Vuonna 1929 eduskunta hyväksyi avioliittolain, jota naiset olivat 23 vuotta eduskunnassa ajaneet. Lain astuessa 1930 alussa voimaan nainen vapautui miehensä holhouksesta ja hänestä tuli oikeudellisesti tasavertainen.

1930-luvun jälkipuoliskolla Suomi sai uusia, perhettä ja vähävaraisia tukevia lakeja, joista tärkeimmät olivat äitiysavustus- ja kansaneläkelaki. Äitiysavustuslain taustalla oli huoli vähenevästä syntyvyydestä, johon syynä oli väestön köyhyys. Kansanedustaja Mandi Hannulan mielestä syntyvyyden vähenemisen aiheuttivat kuitenkin itsekkäät nuoret, jotka karttoivat “taloudellisia rasitteita ja siveellistä vastuuta”.

Kirjastoneuvos Helle Kannila osallistui lokakuussa 1941 lottien johtajan Fanni Luukkosen kanssa kansainväliseen naisten kokoukseen Berliinissä. Vastoin odotuksia kokouksessa ei keskusteltu eikä päätetty mistään, sillä suurin osa aikaa meni vastaanottoihin ja kutsuihin. Muun muassa Joseph Goebbels rouvineen kutsui Helle Kannilan teelle kotiinsa ja Fanni Luukkosen kunniaksi järjestettiin päivälliset.

Hilja Vilkemaa oli raittiusihmisiä, mutta arvosti tasa-arvoa. Oiva esimerkki tästä on 1950-luvulta, jolloin hän oli Helsingin kaupunginvaltuustossa ja viinan osto oli ns. kortilla. Kokouksessa miehet sanoivat, ettei nainen tarvitse viinakorttia, mistä Hilja suuttui: ”Tämä ei ole tasa-arvoisuutta”.

Vuonna 1966 ilmestyi Eila Pennasen kirja Mongolit, jossa kerrottiin Suomalaista Naisliittoa ravistelleesta valtataistelusta.

Helsingin osaston päiväkerho kehitti 1970-luvulla uuden työmuodon: naiset alkoivat vieraila niiden jäsenien luona, jotka eivät enää kyenneet osallistumaan tapaamisiin.

Puhe naisten vihkimisestä papiksi alkoi Naisliitossa jo 1910-luvulla. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin Lucina Hangman nosti sen naisliikkeen tärkeimmäksi kysymykseksi. 1950-luvulla naispappeus oli pääpuheenaihe Naisliiton luentopäivillä ja 1970-luvulla Naisjärjestöjen Keskusliitto julkaisi kannanoton sen puolesta. Naisten sinnikäs työ palkittiin 1987, jolloin 92 naista vihittiin papiksi.

Vuonna 1997 vietettiin Suomen itsenäisyyden juhlaa Helsingin kauppakorkeakoululla. Puhujaksi oli lupautunut kenraali Adolf Ehnrooth ehdolla, että hänet haetaan kotoa Turun Kakskerrasta ja tuodaan myös takaisin. Näin myös tapahtui. Puhujapalkkioksi kenraalille riitti, kun puheenjohtaja Paula Starck halasi häntä.

Kirjailija, psykiatri Claes Andersson vastasi vuoden 2002 Minna Canth -seminaarissa kysymykseen, mitä Minna tekisi tänään, näin: ”Hän vaatisi tulojen ja varallisuuden tasausta, sillä ökyrikkaita hän ei hyväksynyt.”

“Puhuva papukaijakin on jo saanut nimikkopolun, mutta sitä ei kuulu naisaktivistille, joka menetti puoleksi vuodeksi virkansa ja paikkansa uskallettuaan kirjoittaa brittilehteen venäläistämistoimista”, Minna-lehti kirjoitti pääkirjoitussivullaan vuonna 2011. Puhina auttoi: Tekla Hultin sai kaksi vuotta myöhemmin nimikkoaukion Kansalaistorin, Sanomatalon, Nykytaiteen museon Kiasman ja Postitalon väliselle alueelle.